Ole läsnä. Kannusta. Luo toivoa.

Jokainen meistä kohtaa elämässään erilaisia kriisejä. Toiset niistä ovat lievempiä ja toiset taas koko elämää järisyttäviä tapahtumia, jotka tavalla tai toisella jättävät oman jälkensä muistoihimme ja kokemuksiimme. Välillä tuntuu, että miten joidenkin ihmisten kohdalle sattuukin niin paljon vakavia kriisejä toistensa perään ja miten toiset taas selviävät elämästään helpommalla. Vai onko niin, ettei yksinkertaisesti saisi karehtia toisten ihmisten onnea, kun ei tiedä mikä on heidän surujensa summa.

Opettajan ja rehtorin työssä kohtasi erilaisia kriisejä arjessa näin taaksepäin ajateltuna lukuisia yli kymmenen vuoden aikana. Ja ne tilanteet tulivat aina niin yllättäen. Halusin jo silloin opiskella ja tietää kriisiasioista enemmän osatakseni toimia äkillisissä tilanteissa oikeasuuntaisesti. Kiinnostus kriisityötä kohtaan johti polkuni myös kotikuntani kriisiryhmän jäseneksi joitakin vuosia sitten. Se työ vetää hyvin nöyräksi elämää ja kuolemaa kohtaan. Ja kuitenkin näkee, elämä jatkuu ja ihmiset selviytyvät.

Vähän yli vuoden ajan olen saanut kunnian toimia Pohjanmaan syöpäyhdistyksen yhteistyökumppanina ja antaa kriisikeskusteluapua syöpää sairastavalle, hänen omaiselleen tai koko perheelle. Vakavan sairauden kohdatessa on usein hyvin tyypillistä se, että sekä sairastava että hänen läheisensä eivät puhu toisilleen niistä syvimmistä ajatuksistaan ja peloistaan, halutaan säästellä sitä kärsivää osapuolta ylimääräiseltä murehtimiselta. Pääasiallinen palaute onkin ollut sellaista, että on helpottavaa, kun saa kaataa ammattilaisen harteille kaikki ajatuksensa, toiveensa ja murheensa ilman mitään suodattimia. Kysyin eräältä syöpää sairastaneelta, että mitkä olisivat hänen toiveensa / neuvonsa ammattilaiselle sairastavan näkökulmasta. Hän kiteytti ne nopeasti viiteen osaan.

Ole läsnä.

Kannusta.

Luo toivoa.

Yksi murhe kerrallaan.

Anna mahdollisuus kysyä.

 

Erilaisista kriiseistä ei tarvitse selvitä yksin. Ystävät, tuttavat, vertaiset ja monenlaiset ammattilaiset ovat tukenasi.